Sukellustarina alkaa oikeastaan jo vuonna 1908, jolloin Rääkkylän pitäjästä löytyi suuri keltainen kivi. Kivi lähetettiin Helsinkiin tutkimuksiin, joissa todettiin kiven sisältävän runsaasti kuparia. Kivi oli jääkauden irroittama lohkare itse pääsuonesta. Kahden vuoden tarkempien etsintöjen jälkeen 17.10.1910 timanttikaira puhkaisi vihdoin itse pääsuonen. Outokummussa aloitettiin koekaivaukset, joiden lopputuloksena päätettiin aloittaa kaivostoiminta.

Muutettuani perheemme kanssa kaivoskaupunkiin Lohjalle reilu vuosi sitten selailin suomalaisten kaivosten tietoja netissä. Päädyin Outokummun Vanhan Kaivoksen sivuille ja huomasin käynnissä olevan Vanhan Kaivoksen kehittämishankkeen. Vanha Kaivos oli kiinnostanut minua sukeltajana pitkään, kuten varmasti myös monia muita kaivossukelluksen harrastajia. Nettisivuihin tutustuessani päätin paikata aukon yleissivistyksessäni ja varata vierailukäynnin Suomen kaivoshistorian kenties merkittävimpään kaivokseen ottamalla yhteyttä Outokummun kaupungin matkailutoimeen. Koska Suomen kaivoshistorian kaivokset linkittyvät tiiviisti yhteen, olin kiinnostunut oppimaan aiheesta lisää. Kokonaisuuden hahmottaminen ja kaivosten historian palasten yhteensovittaminen lisäisi tietoa ja ymmärrystä myös minulle niin tärkeäksi muodostuneesta sukelluskohteesta, Ojamosta. Outokummun kaupungin matkailutoimelta tuli ripeä vastaus ja kutsu kaivosvierailulle. Kehittämishankkeen tiimoilta kaupungin väkeä kiinnosti myös kovasti kuulla kaivossukeltamisesta ja käynnistimme saman tien kahvipöytäpohdinnat siitä, millaista potentiaalia Outokummun Vanhassa Kaivoksessa voisi olla sukellustoiminnan osalta, jos vesi olisi sukelluskelpoista ja sukellussyvyys alkaisi sopivalta tasolta. Kukaan ei osannut vielä vastata tähän kysymykseen. Keräsimme kokoon pienen iskuryhmän ja suuntasimme karavaanin Outokumpuun selvittämään asiaa. Outokummussa matkailun kehittämispäällikkö Ulla-Riitta Moilanen toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi. Ulla-Riitasta muotoutuukin yksi projektin moottoreista Outokummussa. Tutustuimme paikkoihin ja keskustelimme sukellusmahdollisuudesta osana kehittämishanketta. Raamit ainakin olivat huikeat: idyllinen Vanhan Kaivoksen museoalue, jonka alla lepää n. 400 kilometriä pilarilouhittua tunneliverkostoa aina n. 400 metrin syvyyteen saakka. Valmiit ravintola- ja majoituspalvelut sekä tiloja, joita kenties voitaisiin muuttaa sukellustoimintaa tukeviksi. Asia kiinnosti kumpaakin osapuolta, joten päätimme yhdessä alkaa selvitellä sukellusmahdollisuuksia ja suunnitella testisukellusta.

Itse pidän kaivossukeltamisesta juuri sen historian takia. Koen kaivoksiin sukeltamisen hylky- ja luolasukeltamisen yhdistämisenä. Sukellus esim. Salan hopeakaivokseen on samalla sukellus Ruotsin historiaan. Samalla tavalla sukelluksen Ojamon kaivokseen voi kokea sukelluksena maamme lähihistoriaan sota-ajasta 60-luvun kaivosmiesten arkeen. Salassa sukeltaja voi nähdä 1600- luvun työkaluja sekä kaivosmiesten ruokapaikkoja, Ojamolla voit sukelluksella nähdä kaivokseen jätettyjä työkaluja, kottikärryjä ja laitteita. Kaivokset ovat yleensä olleet merkittäviä keskuksia ympäröivälle yhteisölle ja koko yhteiskunnalle. Outokummusta kaivetulla kuparilla maksettiin iso osa sotakorvauksista. Kaivosyhtiö järjesti työntekijöidensä lapsien koulunkäynnin. Usein yhtiön työntekijöiden hierarkia heijastui ympäröivän yhteisön välisiin suhteisiin. Kaivos ei siis ole vain kuoppa maassa, vaan ennemminkin jonkinlainen yhteisönsä ydin, joka varsinkin ennen on vaikuttanut monella tasolla ympäristöönsä.

Joulukuu 2010

Olen lounaalla valokuvaaja Janne Suhosen kanssa keskustelemme mahdollisesta uudesta sukelluskohteesta. Parin päivän päästä lounaasta saan varmistuksen, että sukellus toteutuu. Olen heti uudestaan yhteydessä Janneen ja varmistan, että päivä sopii hänelle. Tiimiimme tulee vielä kolmas jäsen Pasi Lammi. Outokummussa on avattu meitä varten yksi tunneleista ja nyt on tarkoitus selvittää, sopiiko paikka sukeltamiseen. Päätämme tehdä kaksi sukellusta. Toinen sukelluksista tehtäisiin suljetun kierron sukelluslaitteilla, jotta mahdollinen ”kaivospöly” ei tippuisi katosta ja saisimme videokuvaa. Toinen sukellus olisi avoimella kierrolla selvittääksemme, miten paljon pölyä katosta tippuu siellä sukellettassa. Pakkaamme sukellusvarusteet autoihin ja suuntaamme jälleen Outokumpuun. Aiemmin saamiemme valokuvien perusteella vesi näyttäisi kirkkaalta. Odotan toiveikkaana tulevaa sukellusta.

Outokummussa pääsemme ensimmäistä kertaa kaivoskarttojen ääreen. Karttoja katsellessamme kuuntelemme kaivosinsinööri Arto Hakolan kiehtovaa tarinankerrontaa kaivoksen historiasta ja kaivosalueesta. Kuulemme, kuinka presidentti Kekkonen oli vieraillut Outokummussa. Hakola selvittää meille myös kuinka tunneleita oli louhittu ja alamme ymmärtää kuinka käytetty pilarimenetelmä on vaikuttanut tunneliston arkkitehtuuriin. Arto Hakola on toiminut mm. Keretin kaivoksen päällikkönä ja hänen puheestaan kuulee, että hän tuntee alueen ja kaivostoiminnan erinomaisesti. Turvallisen kaivossukeltamiseen kuuluu kohteen tietojen selvittämistä ja sukellussuunnitelman laatimista. Karttojen ja keskustelujen pohjalta saammekin parasta mahdollista tietoa. Kukaan ei kuitenkaan ole käynyt tunnelin vedenalaisissa osissa kymmeniin vuosiin, kaikkea ei ehkä sittenkään ole merkitty karttoihin ja aikaa myöten muistot sekoittuvat eivätkä kenties vastaakaan nykytilannetta.

Tunneli, josta sukeltaisimme ei ole varsinaisessa malmissa, vaan se on louhittu niin sanottuun kovaan kiveen. Koen itseni etuoikeutetuksi päästessäni sukeltamaan ensimmäisten joukossa kyseiseen kaivokseen. Samalla kun jäin keskustelemaan sukelluksesta sekä vastaamaan paikallislehden toimittajan kysymyksiin, kantoi sukellustiimimme yhdessä Risto Kinnusen sekä Jorma Turhalan kanssa varusteita tunneliin. Risto ja Jorma tulisivat sukeltamaan tunnelissa avoimella kierrolla. Matkaa vedenrajaan on noin 100 metriä. Kaivoksen ulkopuolella paukkuu 20C asteen pakkanen, mutta itse tunnelissa lämpötila on noin 8C. Lopulta pääsemme pukeutumaan ja saamme laitteet selkäämme, jonka jälkeen tarkistamme varusteet. Kaikki on valmista sukellukseen.

Sukelluksen alussa näkyvyys on täysin nolla johtuen vedenrajassa olevasta mudasta, joka sotkeutui veteen mennessämme. Muutaman metrin jälkeen vesi kirkastuu. Vedän narua tunneliin ja haen sille kiinnityspaikkoja, Janne kuvaa videota ja Pasi valaisee videovalollaan. Kuvaaminen poikkeaa täysin siitä, mihin olemme tottuneet, koska nyt tarkoitus ei ole saada parasta mahdollista kuvaa, vaan kuvata sukellus ja kohde, jotta myös pinnalla olevilla henkilöillä on mahdollista tutustua paikkaan sekä näyttää heille, millaista tunnelissa on vuosikymmenten jälkeen. Uimme hitaasti eteenpäin ja noin 100 m jälkeen tulemme risteykseen, josta lähdemme ensin oikealle -- tunneli päättyy aitaan, vasemmalle jatkuva tunneli näyttää ensitutkimalta niin ahtaalta, että päätän näyttää peukaloa ja tiimimme kääntyy paluumatkalle. Olimme saavuttaneet tavoitteemme eli todenneet veden kirkkaaksi, lisäksi sukelluksen maksimisyvyys oli vain 20 m, joten nyt tiedämme myös, että sukellusyvyys on sopiva eri tasoisille luolasukeltajille ja koulutukseenkin. Risto ja Jorma sukeltavat vielä oman sukelluksensa, jonka jälkeen lähdemme katsomaan videokuvaa.

Tunnelma on odottava. Tuntuu, että videon saaminen koneelle kestää ikuisuuden, vaikka aikaa ei juurikaan kulu. Kun saamme nauhan pyörimään, kommentit ovat positiivisia. Veden kirkkaus ilahduttaa kaikkia. Tunneleita voidaan puhdistaa ja aita raivata. Videokuva riitti vakuuttamaan Outokummun kaupungin väen siitä, että kannattaa myös avata Kaasilan vinotunneli, josta pääsee sukeltamaan kolmeen kaivokseen eli Kerettiin, Vanhaan Kaivokseen sekä Mökkivaaraan. Voimme aloittaa projektin suunnittelun ja toteuttamisen täydellä teholla yhdessä kaupungin kanssa. Suomeen tullaan saamaan yksi kaivoshistoriallisesti tärkeä kaivos sukelluskäyttöön. Tämä on vasta seikkailumme alkua. Seuraavaksi on tarkoitus tehdä lisää sukelluksia ja kuvata käyttöön uutta videokuvaa. Kun tunneleita saadaan avattua lisää, aloitamme kaivoksen naruttamisen. Aikaa myöten tavoitteena on avata sukellustoiminta koulutetuille alan harrastajille ja koulutuskäyttöön. Mikäli kiinnostuit sukeltamisesta Outokummun Vanhalla Kaivoksella, ota yhteyttä allekirjoittaneeseen.

teksti: Klaus Berghem
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
050-5143759

Tykkää tästä artikkelista